Synopsis lyhyt:
Palkitun Eatnameamet – Hiljainen taistelumme –elokuvan tekijöiden uusin elokuva Máhccan – kotiinpaluu sijoittuu murroksessa olevaan museomaailmaan. Suomen Kansallismuseon saamelaisesineet ovat palaamassa kotiin Saamenmaalle samaan aikaan kun saamelaisten pyhät rummut ovat edelleen vankina museoiden kellareissa ympäri Eurooppaa.
Palautuvat esineet symboloivat Saamen kansalta vietyä ihmisarvoa, identiteettiä, historiaa, yhteyttä esivanhempiin ja kokonaista maailmankatsomusta. Ohjaaja Suvi West vie katsojan museomaailman kulisseihin pohtimaan esineiden henkeä, kansojen eriarvoisuutta ja museoiden kolonialistista taakkaa.
Synopsis pitkä:
Máhccan – Kotiinpaluu sijoittuu murroksessa olevaan museomaailmaan ja käsittelee museoesineiden palautusta eli repatriaatiota. Repatriaatiolla tarkoitetaan kulttuuriperinnön palauttamista sen alkuperäisille omistajilleen. Maailman museot ovat viime vuosina joutuneet kohtaamaan oman kolonialistisen taakkaansa ja pohtivat alistetuilta tai sorretuilta kansoilta vietyjen, monesti varastettujen esineiden palauttamista.
Suomen kansallismuseo toimii kansainvälisessä museomaailmassa edelläkävijänä. Vuonna 2021 Kansallismuseo palautti saamelaisilta viedyt tuhannet käyttöesineet Saamelaismuseo Siidaan. Kyse on maailman mittakaavassa merkittävästä repatriaatiosta. Samaan aikaan saamelaisten pyhimmät esineet, rummut, ovat vankeina maailman museoiden kellareissa. Siinä missä käyttöesineiden paluu tuo iloa ja voimaantumista saamelaisille, poissaolevat rummut jatkavat sukupolvelta toiselle siirtynyttä surua.
Elokuvan ohjaaja Suvi West vie katsojan museomaailman kulisseihin, joiden takaa paljastuu visuaalinen, filosofinen ja henkinen maailma. West etsii yhteyttä esivanhempiin vanhoista museoesineistä päätyen saamelaisten kollektiivisten kipupisteiden äärelle. Hän kysyy, voivatko palaavat esineet auttaa rikki revittyä kansaa käsittelemään vanhoja suruja? Miten kuulla esivanhempien ääni, joka perinteisesti on auttanut saamelaisia navigoimaan elämässä? Entä miten kohdata väkivallalla riistetty pyhä rumpu, jota ei saisi kuvata, eikä siihen saisi koskea, sillä se ei kuulu kenenkään muun kuin omistajansa käteen?
West matkaa museoesineiden perässä Helsingistä Inariin ja Berliinistä jäämeren rannoille. Matkakumppaneina ja neuvonantajina Westillä on museomaailmaan perehtyneet ihmiset, menneet sukupolvet ja unet, jotka johdattavat tarinaa. Unenomaisen matkan edetessä hän joutuu syvemmälle saamelaisten veriseen menneisyyteen ja käsittelemättömien surujen äärelle. Historian tapahtumien vaikutukset tuntuvat ja tulevat näkyväksi nykyhetkessä. Elokuvassa West kysyy, miten antaa anteeksi? Miten korjata ulkopuolisten tekemät vahingot, jotta kollektiiviset kivut voitaisiin vihdoin jättää taaksepäin?
---
Ohjaajien sana
Kun saimme tiedon, että Suomen kansallismuseo aikoo palauttaa saamelaisilta viedyt esineet, tiesimme, että meidän tulee lähteä dokumentoimaan prosessia. Olimme silloin keskellä Eatnameamet –Hiljainen taistelumme –elokuvan julkistamista, eikä meillä olisi ollut resursseja uudelle projektille, mutta jokin museomaailmassa veti meitä puoleensa. Emme tienneet mistä tarinassa olisi kyse tai miten se tulisi kertoa, mutta jatkoimme prosessin taltioimista.
Itse tarina oli kuitenkin pitkään piilossa. Elokuvanteko takkusi kun emme saaneet kiinni elokuvan hengestä ja tunteesta. Olimme jo lähellä luovuttaa, kunnes yhtenä iltana Suvi maalasi taulun kahdesta eri maailmasta; näkyvästä todellisuudesta, jossa elämme ja Sáivusta, joka on saamelaisten pyhä paikka, jonne kuolleet menevät. Saamelaisen kosmologian mukaan esivanhemmat asuvat Sáivussa, josta neuvovat eläviä. Suvi näytti maalauksen Anssille, joka innostui. Yhtäkkiä kaikki loksahti paikoilleen; elokuvan tarinassa, museoesineissä, jopa repatriaatioissa oli kyse väkivalloin katkaistusta ja kadotetusta yhteydestä esivanhempiin. Tämän jälkeen elokuvan kanssa oli ihanaa ja helppoa työskennellä, vaikka välillä käsittelimme raskaitakin teemoja.
Ydintyöryhmämme on tehnyt yhteistyötä jo vuosia. Teoksiamme yhdistää yhteiskunnallisuus ja kantaaottavuus. Myös Máhccan – Kotiinpaluu on yhteiskunnallinen elokuva. Aiheen käsittely on saanut silmämme avautumaan, kuinka suuri valta museoilla todella on ja kuinka paljon museot vaikuttavat millaista tarinaa kerrotaan. Toivomme, että elokuva toimii keskustelunavauksena äärimmäisen tärkeälle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Silti, meille tekijöille, elokuvan tekoprosessi on ennen kaikkea ollut henkinen, rakkaudellinen matka ja taiteellisesti vapaa luova prosessi. Elokuvan kuvaukset, leikkaaminen ja jälkityöt ovat olleet ammatillisesti onnellista aikaa. Nyt on kuitenkin aika päästää elokuvasta irti ja saattaa se myös vihdoin muiden nähtäville. Toivomme elokuvalle hyvää matkaa, mikä ikinä sen kohtalo onkaan.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Suvi West & ohjaaja-kuvaaja Anssi Kömi